Juhlalaulu Juonivalle Nanetelle (Jubelvisa till Fiffiga Nanete)

Kansalainen tuon tässä reklaamin,
kansalainen, se on ihanan daamin.
satasella saat häneltä ison kraamin.
Juoniva Nanette.

Hän vastaa usein kyllä, vain,
hällä on avut, joita toivot ain.
Kallis lie, pettyä et saa lain.
Juoniva Nanette.

Sata euroo lasku tänään ois,
sulho se ne heti hältä ottaa pois.
Sulho tytölle vain pari euroo sois.
Juoniva Nanette.

Hänen sulho ompi kapakala.
Tietää miten käypi homma sala.
Sulho lurjus, tyttö herkkupala.
Juoniva Nanette.

Päivällä jos homma hieman hyytää
pian sulho pökköön puita syytää.
Tyttö tekee kuten sulho pyytää.
Juoniva Nanette.

Tyttö kaunis, mutta ovela on jätkä,
jos vauhti hyytyy, kaasua saa prätkä,
tulee hoidetuksi useampi miehenpätkä.
Juoniva Nanette.

Hällä ompi kaunis uuma suuri.
Jos tarve on, ja sulla ompi tuuri,
tulee sulle vain se  syöpäläiskuuri.
Juoniva Nanette.

Kansalainen, ota käteen iso luuri.
ja heti kaatuu välistänne seksimuuri.
kansalainen, tulee pikapano suuri.
Juoniva Nanette.

Lopuksi sanon sen, jos sua nyt haluttaa:
Kuka silloin sua kunnoll kaluttaa?
Kansalainen, tulee täyttä valuuttaa.
Juoniva Nanette.

RAPPIO (Dekadans)

Rappio on vallannut nyt kylän kuusikon.

Papin tytön lapsi on jatsmuusikon.

Mikä shokki täss maar, kaamea tieto avoin,

tullut kuin enne jumalalta, salaman tavoin.

Papin tyttö tanssi puistossa rappio, rappio.

Muusikko se luritteli ja irvokas tanssi oli tappio.

Hän tivasi ja hän vietteli ja puhals sitä luuria

ja lumosi rovastin tytön, hänellä kävi tuuria.

He ovat tässä ja nyt itse saatanan lätkässä.

Hän on taionnut muusikon, piru luuraa jätkässä.

Että he puistossa tanssivat, oli moraalin tappio

ja se on häpeästä suurin rappio, rappio.

Kai ootte kuulleet, te kaikki, tämän tiedon vain,

ei jatsimuusikko voi olla kristitty lain.

Ja kirkkoheran tyttö päätti nostaa nuttua.

Tämä on ajan rappiota, se on pirun juttua.

Velttous ja rappio täyttää nuorisomme päivää,

eikä uskosta tai laeista ole huolen häivää.

Sille et voi mitään, tulee vain tappio.

Tämä on aikamme mätä, rappio, rappio.

Risaisissa kengissä (Somliga går med trasiga skor)

Risaisissa kengissä käy joidenkin tie ,

miksi mä tiedä en.

Herramme joka taivaassa lie,

ehkä hän haluaa sen.

Herramme joka taivaassa vain,

nukkuu nyt unilainaa.

Ken risaisista kengistä välittää lain,

kun ikä ja väsymys painaa.

Ken välittää päivästä ja säästä,

ne kuluu vain pois.

Kansalainen, 100 v päästä,

sinua ei edes ois

Toinen silloin asustaa sun taloa,

sitä sinä et miellä.

Sinä et tunne päivää tai valoa,

pimeässä haudassa siellä.

Ken öiden kulkua seuraa vaan,

mulle se haileeta vain.

Kunhan kasvoni säilytää saan,

rakkaani tukassa ain.

Olen kumma olio häijy,

jolla ei kykyjä lain.

Kulman takana kuoleman väijy,

mut ottaa milloin vain.

Risasissa kengissä käy joidenkin tie

kunnes eloni loppuu illoin.

Saatana joka helvetissä lie,

nauraa rutosti silloin

Inga-Main blues (Blues för Inga-Maj)

Ei moottoria venhees lain. Purje peltipala vain.
Naapureilla aina heittää. Vartioiden aivot keittää,
empivät nyt ei ja juu, moraali täss täysin, hm,hm
- luhistuu.

Heippa, uusi jalkatyönti! Tee nyt tässä ylilyönti.
Irroita nyt kokka, perä, vahtimisest katoo terä.
Virta viepi minne vain, emme niiden järkee, hm,hm,
- tarvi lain.

Ota airo Anna-Mai, uusi paikka löytyy kai.
Voimme äyskiä ja soutaa, vahdit pois ne joutaa.
En kantaa ota moiseen, menkööt vaikka, hm,hm
- paattiin toiseen

Vesi tanssii hii ja hoo, venheessä ei airoo oo.
Ei purje eikä ohjastanko, mutta siskon ainut lanko,
meriongelmamme ratkoo. Mulla oma systeemi, hm hm,
- vettä vatkoo

Inga-Mai nyt leiki vain, leikkikäämme diskoo ain.
Vahdit meit ei häiri lain. Venhe kulkee minne vain.
joskus perille vie tie, miten lie?
Kippis,- Yötä, rouva sie!

Pultsari Pena poliisin luona (Polarn Per hos polisen)

Pultsari Pena itsensä illaksi juhliin keräsi,
kun taju palasi, hän putkassa heräsi.

Siitä päivästä Penan inho on poliisi.
Jos näkee mesinkinapinkin tulee hälle epikiiisi.

Aamulla sunnuntaivarhain, tuli Pena oveni luo.
Mistä lie hankkinut kaikki mustelmat nuo?

Pena sanoin, kuka on lyönyt sua? Mitkä on sun sävelet?
Miten on mahdollista ett ilman kenkiä sä kävelet?

Älä utele, kansalainen, mitä mua piinaa.
Lainaa mulle nojatuoli ja heitä mulle viinaa.

Kapakkiin olin menossa - kävellen kuten ain.
Pienessä sopivassa hiprakassa, minä Pena vain.

Sitten tuli yhtäkkiä mies ja musta otteen sai.
Nyt sitä mentiin sanoi hän. Mut mä sanoin, Hai!

Kännis mä olin ja olo pirtee mut vakaa.
Ja hän sai nyrkistä, ja kadussa se makaa.

Mä vain arvelin, sanoi Pena, ett hän oli homofiili.
Väärässä olin, hän oli poliisi, sellainen siviili.

Kaikki muuta mitä muistan, on usvaa vaan.
Mutta se on saletti, että rosista saan.

Heräsin putkassa ja minut heitettiin ulos.
Kengät olivat tipotiessä  - mikä tulos!

Pultsari Pena itsensä illaksi juhliin keräsi,
kun taju palasi hän putkassa heräsi.

Paheidemma summa on ikuisesti vakaa.
Näin sanoo Aristoteles, hän sen takaa.

ESMERALDA

Kun olin nuori, leikin mä ain,
Esmeraldan kanssa huvikseni vain.
Mut päivänä kerran, kun häneen mä tartuin,
huomasin het, ett häneen mä vartuin.
Lempeni poltto sydämmen tulos,
ja nuoruus mun haihtui,
- hyvästi ja ulos!

Kun ikämme karttui, mä känniin sut sain,
niin Esmeralda, ja lempesi hain
Päästit mut sisään kammariin sie.
Sinä annoit mehua, giniä toin mie.
Lempi se syttyi, syy viinan tulos,
siin meni viattomuus,
- hyvästi ja ulos!

Lempi ei kestänyt, kauhea olo.
Minä olin noiduttu, sinä olit molo.
Katselit vieraisiin kun lumoissa olin minä.
Ja lopetit suhteemme, kirjeitse sinä.
Hän on se ainut, kirjoitit liero daami.
Kihloihin mennään,
- pusu ja kraami!

Lisäksi kirjoitit, kaikki on loppu.
Multa on poissa elämän hoppu.
Jatka sä hutale holtiton,
Ylkäni uusi puolmiljonääri on.
Aitoa lempeä hältä mä saan,
Painu sä hiiteen,
- Terve vaan!

Enkelin hätelän katsen mä sain,
kun Esmeralda oli alasti ain.
Mä näin, kun hänen ruusunsa nain.
Silloin oli laiha, nyt läski vain.
Ennen oli innokas, nyt haluton niin,
Onneksi tässä kävi näin,
- Näkemiin!