Tässä Cornelis Vreeswijk suomennoksia, joita olen tehnyt
Kirje
leiriltä (Brevet från kolonien)
tässä on kirje – kova matsi
Meill´on kliffaa täällä salossa
meit on hirvee lauma rosvopoikii...
....isos talossa, kova mesta punkat pahat
voitko heittää mulle rahat?
Se ois mulle hyvä tienyt,
kun kaikki rahat noppapelini on vienyt.
Tääl on kivaa sen voin taata
vaikk´on vaikee mennä maata,
paras kamu, jolla yläsänky,
hän ei herää, kun sen tulee änky.
Kaksi hammasta on peikko viennyt,
miten käsillä kävellä en tiennyt,
kun me tehtiin temput salaa,
mutsi kun mut näkee, siltä päreet palaa.
Metsässä on paljon pöpöö
mut kaverill on kamaa söpöö,
jonka osti miehelt hyvän
sen kun ottaa, saapi olon syvän.
Emmä pelkää metsän peikkoo,
ja kamu hän tuo juomaa heikkoo,
jonka tekee meille perunasta
ja meille halvall myy, se on meistä nasta
Emäntä hän hävis näin
hän kaivoon hyppäs suorin päin,
kun aamull hänelt palo päreet,
ja saliin pantiin kyy, näin on näreet.
Johtaja on poissa juu,
hänest entistä ei änää tuu
ja jepet veivät kundin jalon,
viime viikolla, kun sytytimme metsäpalon.
Metsässä on kauriit somat,
ja kämpässä on pöpöt omat
ja kamullani Kallella
vatsassa on pieni stiletti tallella.
Vatsa hänelt avataan
heippa sitten, pian tavataan.
Suukot täss ja terkku jalo,
mut nyt me poltetaan vain naapurtalo.
sun rakkaas sitä etsii, kun on pimee yö.
rakkaasi on poissa hän ei enää tuu
kun sarastaa…
rakkaasi lähti lätkimään, kai sen tietää luoja.
miehiä on paljon, löydät kyllä uuden.
kun sarastaa….
on vienut se, ken sulta etsi rauhan.
Yöllä hän on häipynyt, mut muistatko häntä viel?
kun sarastaa…
ja kaduttaako joskus, että sulta lähti armas?
ota känny heti käteen, ja soita hälle nyt.
kun sarastaaa…
katso häntä silmiin, ja sano ett hän saa
ja nuku hänen syliin, ja onnellisna herää.
kun sarastaa…
Liisin napsu pöydäll maatuu napsu tulee, napsu kaatuu. Kuu on suuri, ilta on pieni, ja
Liisi on juonut kuin sieni. Isä on kännis ja lempi tikkaa, taputtaa Liisiä, sen omaa likkaa. Äitiä huolet nytkin painaa pullosta
hän ottaa lainaa. Kuu jo loistaa, iltaa toistaa Äiti tissistänsä kaljaa poistaa. Isä ulvoo niinkuin hiisi, Napsun
haluaa nyt Liisi. Liisin napsu kylmä on, viina tuopi hyvän olohon. Herrat tutkii Liisin haarat, tänään
puhkee impivaarat. Ja isä tuntee panon alaa, ja kaikki tehdään muilta salaa. Äiti Liisin aivoja ei tajua, entä
sitten, rakkaus on rajua. Isä pieruss, ylen antaa, valot eestaas kantaa. Tulee nyt täss avioikriisi, Napsun
haluaa nyt Liisi. Liisin napsu kookas, hyvä Isännällä puhe syvä. Liisi suuttu, ilta muuttu, ja
isä sammu kuten luuttu. Äiti hänet puskaan raahaa, siellä isä aamuun laahaa. Sitten juhla jatkuu näin, ja kuu se kulkee iltaan päin.
Liisi pöhkö, äiti hapan, isäsi mä kohta tapan, isä sika, naisia on ollut viisi Napsun haluaa nyt Liisi.
Liisin napsu lumoaa, kohta hän sen kumoaa. Herrat saapuu ryhmäss´ ehon Tutkii
Liisin soman kehon. Liisi kaunis, heiluu patit, äiti ottaa taskumatit. Hame lyhyt, rinnat pienet, miehet
lääpii, senhän tienet. Liisi pien, täss on sun tie nouse nyt ja tee se, sie Liisi ompi illan paras piisi, Napsun
haluaa nyt Liisi. Liisissä ei liiku nisä, ja jättänyt on äiti, isä Pimeässä, siimeksessä lupaan sen Liisi
kohtaa rakkauden. Liisi kuiskaa, "nyt kädet pois." Isäntä taas otteen sois. Liisi empii, ei ja juu, hänest´ tuli panopuu.
Liisi pien, on näreet näin, älä katso miehiin päin. Nyt on ohi sun ensi kriisi, Konjakin nyt haluu Liisi
|
||||
Mä
kaukaa nään kun laukkaa Liisi Hepo
kiiitää yli tantereen kuin hiisi, ja orhi se on musta Laukki, ja
se kerran Liisin ruusun naukki. Liisi orhin laukkaa antaa, hepo
hänen suloo kantaa. Niinkuin
kukka mettä tukee, Liisi hevon selkää pukee. Huulet
tässä ruusun värit toistaa ja
Liisin mieli alkaa loistaa. Nään
kun leuka ilmaa lipoo, nääm
kun kannus karvaa hipoo. Poskiin
nousee puna, leviää kuin ruusujuna Liisi
on kuin haukka, alla täysi laukka. Yli
vihreen mättään Laukin askel käy, eikä
Liisin ruusu tänne asti näy. Laukki
kevein säärin Liisin kantaa, tyttö
tänään kaikkensa nyt antaa. Yli
niityn vihreen näin, juoksee orhi sivuun päin, Kuulen
kavioiden lennon huiskeen, kuulen
ruohon hennon kuiskeen, Laukki,
yli niityn taita, taita, ja
meidät lakoon laita, laita Liisi
vesiesteen luona syvään uneen liitää, orhi
veden halki kevein ottein kiitää. Satula
kuin hopeeluoti eestaas kulkee, Liisin
haarat itseensä se sulkee. Taas
täyteen laukkaan Liisi ryhtyy, ja
kannus orhen sivuun yhtyy, ja
säde auringon nyt Liisin lumoaa, ja
kehon varjo valon kumoaa, satulalle
haarain alle, kuin ois’ siellä kesy nalle. Liisi raipan heittää pois, kädest
irtoo, kuin se sairas ois’ Kannukset nyt pehmot, turhat
on, ja kehnot, Satula
kuin juna illan, kulkee yli hopeesillan. |
||||
Kana nimeltä Ellikukosta, jolla ei ollut kaulaa. Se oli vanha ja haluton impotentti ja kaluton. Kanat ne moitti ja motkotti kun kukko koko ajan lotkotti. Niiltä tuli kova nootti, että kukko heti eläkettä ootti. Kukon haluamme, kovan nakin meidän kukko unohtanut koko sakin. Puuttuu into ja se halu, puuttuu toivomamme kalu. Hoitakaa nyt uusi kukko, muuten tulee munalukko, ja hoitakaa se sassiin tai ei tule munaa kassiin. Vanha kukko sanoi hara-sjoo, meni sinne missä kanoja ei oo. (Sitä) kukkoa ei silloin kaivattu, uusi kova kukko oli laivattu. Kanat utelivat heti näin, tuleeko se uusi kukko meille päin? Kanat halusivat kunnon kamua, odottivat herkkunamua. Lopulta se uusi kukko tuli, kanoilta nyt sydän (heti) suli. Suuri punaheltta, soree kova nokka, iso, koree. Kanat ovat täynnä huumaa, kukko heilutti jo rytmimuunaa. Kukko oli viriili ja kova kundi jokaiselle tuli ikioma rundi. Mutta pieni soma kana Elli, ei saanut kukon karamelli. Juuri kun se kukon päälleen hoki, ja (kukon) varjonkin se jo koki. Ei tullut se ja Elli mollotti, kukko seisoi vain ja tollotti. Kunnes kukko yhtäkk´ hyppäs ja Ellin takaa sulan nyppäs. Elli hiljaa ootti siitosta, muttei tullut kukon kiitosta. monet viikot tässä harhassa, Elli oli ainut impi tarhassa. Joka päivä sää kuin sää kukko uuden sulan nyppää viimein tuli päivä se, näkyy Ellin paljas kanape Elli häpesi ja pillitti ja itki, joka kerta kun se kukko sulan kitki. Tämä painoi Ellin mieltä, Ellin estot irtos tieltä. sitten lemmensuru (Ellin) sokaisi, Elli kukolle nyt tokaisi, kuule sinä kukko, kova luu minusta tee heti panopuu. Haluan nyt vastauksen suoran, miks sulat nypit kuten huoran? Miksi mua pitää nolottaa, kun muut kanat meitä tolottaa? Kukko vastas hurjan nolona mä lemmin sua aivan molona Kaiken saat mit mulla on, kunhan olet ensin alaston Kana Elli jatkoa…kaiken saat mit mulla on kunhan ensit olet alaston - sehän oli Cornelis Wresvijkin laulu Elli kanasta. - Mutta miten sitten kävi? - Tuliko Ellistä broileripihvi vai pääsikö se jaolle? - Tässä jatkoa ala Mac (Sitten) Vihdoin päivä jalo lorahtaa, Elli maata vasten (nyt) torahtaa. Kukko kynsiänsä tässä taikoo, ottaa vauhdin (ja) Ellin päälle aikoo. Kukko päälle käy kuin pikajuna mutta liikettä (nyt) ohjaakin (se) pikapuna. ja se tarttuu kukon nilkkaan, eikä kukko osu Ellin pilkkaan. Tulos kolarist on raju, hurja katkee (Kukon) kalu ja on kurja. Jos päälle käy kuin (kuuma) raketti (ja) silloin tulee kaluun kipsipaketti. Alettiin täss (soman) Ellin mieltä vaatia, (Elli) sanoi, voisi (Kukko) uuden rundin laatia. Rakastaja raju mua tässä hastaa, se niin makeasti (selkä)nahkaani jo rastaa. Loppui tähän soman Ellin loru, eikä siitä nouse porno poru Kukko sai lemmentuskan takkiin, ja kipsipaketin sen (herkku) nakkiin
|